Kysyin tytöltä, millaisen 9v synttärikakun hän haluaa. Sain eteeni ruudullisen kaikkia näpellyksiä ja piperryksiä eri hahmoista, massoista, väreistä ja kuorrutteista (.. tarkoitin, että mansikkaa vai suklaata..).
Mies sanoi, että kermatöräys valmispohjan päälle, koristeeksi ananasrenkaita ja pöytään kulho vohveleita. HEI, SE OLI SILLOIN KU ME OLTIIN LAPSIA. Nyt on vähän eri ajat. Äitiys ja juhlien onnistuminen mitataan sokerimassan käsittelyllä. Lasten kaveripippaloihin voi nostaakin kulhon jätskiä.
Olen tehnyt sen virheen, että kaveri teki muutamana vuonna Hello Kitty- ja Buzz Lightyear-kakut synttäreillemme. Ja ristiäisiinkin hyödynsin sokerimassamestaria. Taso on siis noussut. Olen ahdistuksen vallassa selaillut leivontablogeja. Ensinnäkin ohjeiden mukaan minun pitäisi vierailla kakkuliikkeissä tai tilata postitse älytön määrä ihme lisähifistelyä. Jauhot, munat, sokeri ja kerma ei riitä.
Tarkoituksena on järjestää yhteiset synttärit joulukuun tytöillemme, 9v ja 1v. Aioin tehdä yhteisen kaakun, kunnes muistin, että 1v juhla on se tärkein. Ja muutenkin on pelko, että joulun lapset jäävät joulun jalkoihin. Että huomioidaan omilla kakuilla. Toiselle ison tytön teema, toiselle maidoton ja munaton kakku vauva-aiheella.
Kaaos kasvaa. Miksen harrasta leivontaa? Lista-ihminen ottaa vaan paperia ja kynää esiin ja alkaa raapustaa suunnitelmaa. Kyllä mä osaan ja sitten rakastankin leipoa, kun vain keskityn.
Kuvassa niin onnellinen synttärisankari 4v, kyllä minä itse, eikä äidin kakkua parempaa voi ollakaan <3
(..edelleenkään. I love my mum..) Paitsi seuraavan vuoden kakku, koska siihen oli lohkottu levy Fazerin sinistä päälle :D
Back to basics.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!