tiistai 10. syyskuuta 2013

Muistoja Kaunareiden malliin

Muistatteko kun Kauniit ja Rohkeat alkoi pyörimään Suomessa? 90-luvun alussa. Muistan itseni äitini ja siskoni kanssa tv:n ääressä istumassa. Muotitalo Forresterin vaikutus on ollut suuri, sillä eilen sain käsiini siskoni kanssa tehdyn muotikansion! Ehkä pikkuvelikin oli leikissä mukana? Kansiosta löytyy kevät- ja syyskokoelmaa ja tottakai alusvaatteitakin. Mallien niminä on itse keksittyjä mutta myös mm. Forrester, Caroline Spencer ja toimitusjohtajana Sally Spectra! HUISIA! Muotitaloleikki on ollut ihana, sen muistan. Kiitos äidille, joka on nämä säästänyt! Kolmasluokkalainen tyttäreni tutkaili näitä, ja halusi vielä iltalukemisekseen kansion. "Äiti, mitä kaikkee muuta sä oot pienenä leikkinyt? Mähän voisin tehdä tälläsia mun Top Model-muotisuunnittelukirjoilla." (Kyllä, niin voisitkin, unohda tv ja tietokone ja kaiva ne puuhavihkot pölyttymästä). 

Kevätmallistoa

 Äidin aarteista löytyi kirjeitä ja kortteja (I love you-hengessä ihastuksilta), mutta myös 14v-kesän parhaat hitit kasetilla, siskon nauhoittama hitti-valikoima aupair-aikaa varten ja VHS-kasetti jossa lukee: "*****:n tv-debyytti"! MITÄ, MIKÄ?? Minun tv-esiintyminen? Mistä saan VHS-soittimen, nyt heti heti heti heti?  Luulen, että nauhalla on Salattujen Elämien sairaanhoitaja-sivuroolini :D :D :D  Ehkä. En ole varma. Mitä se voi olla? Miksi teknologia kehittyy ja vanhat kasetit ja videonauhotukset jäävät arvoituksiksi?? Kauheaa vaivannäköä näiden muistojen eteen. Mutta pakkohan ne on kuulla ja nähdä. Turvallisessa seurassa, kahden viinilasin jälkeen. Tai kolmen :D 

Toivottavasti omilta lapsilta jää säästöön muistoja aikuisuuteen asti.
Asuimme Ranskassa vuonna 90-91. Tässä kansiollinen kirjoitusta, josta en tainnut ymmärtää mitään. Hankalaa oli oppia ensin suomen kaunokirjoitusmalli, ja sitten hypätä täysin uuteen ja kurinalaiseen kirjoitusmalliin.


En ole keräilijä-luonne, mutta pakko pakko pakko järjestää kokoelmatilaa lasten muistoille. Löysinpä ala-asteen todistuksianikin ja ymmärrän itseäni niin paljon paremmin. Muistot ja niiden tärkeys, mitäpä olisimmekaan ilman historiaamme <3



Vanhemmiltani oli myös jäänyt säilöön pienet kangaspuuni. Ajattelin, että no joo, otetaan jos tytöt vaikka innostuisivat..
...mutta eskarilais-poika innostui, tunnissa hän oli valmis..
...ja kahden lapsen rakastama Hauva sai peiton. (Tämä on myös nigerian-lippu, jos liian hempeäksi menee. Pastelliväri ei haittaa)


Sain mukaani myös villasukkia melkoisesti. Kuka opettaisi minua, vanhaa city-tyttöä neulomaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!